Tämä raportti on osa artikkelisarjaa, joka on tuotettu osana OSCE by All -hanketta yhteistyössä Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus TAPRIn, Turun yliopiston, Helsingin yliopiston ja ulkoministeriön kanssa.
Artikkeli on ladattavissa pdf-dokumenttina alla olevan painikkeen kautta. Viitteet on merkitty asiakirjaan.
Etyj suomalaisen ulkopolitiikan sateentekijänä vai syntipukkina?
Etyk/Etyj politiikantekijöiden ja Helsingin Sanomien puheissa vuosina 1992 ja 2008
Essi Ukkonen
Politiikkasuositukset:
Puheenjohtajakaudella 2025 Suomen on mahdollista edistää Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin suhteita kansalaisyhteiskuntaan ammentamalla politiikantekijöiden ja median välisistä historiallisista yhteyksistä:
- Puheenjohtajakautta hallinnoivilla toimijoilla on mahdollisuus syventää Etyjin olemassa olevia suhteita kansallisten mediatoimijoiden kanssa omalla vahvalla taustatyöllä ja aktiivisella vuoropuhelulla.
- Tietoisuuden lisääminen Etyjistä median kautta suomalaisen kansalaisyhteiskunnan kentälle voi antaa osviittaa myös muissa osallistujavaltioissa toimimiseen.
- Myös medialla on paikkansa tietoisuuden lisäämisessä – rooli avoimena tiedonvälittäjänä kansalaisyhteiskunnan ja politiikantekijöiden yhdistäjänä kannattaa. Julkisen keskustelun ylläpitäminen Etyjistä eri näkökulmat huomioiden voi versoa mielenkiintoa järjestöä kohtaan pitkällä aikavälillä.
Suomi on elänyt murrosten keskellä kylmän sodan päätyttyä: ulkopoliittisten toimijoiden on huomioitava toiminnassaan niin mediakentän avautuminen kuin politiikan käytäntöjen parlamentarisoituminen.i Muutokset näkyvät myös Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin toiminnassa Suomen puheenjohtajakaudella vuonna 2025. Suomi keskittyy puheenjohtajana muun muassa “kuuntelemaan ja tekemään yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan kanssa”.ii Olisikin tärkeää, että Etyjillä on kyky puhutella kansalaisia. Tässä kohtaa medialla on keskeinen rooli tiedonvälittäjänä kansalaisten ja politiikantekijöiden välillä.
Politiikantekijöiden ja valtakunnanmedia Helsingin Sanomien (HS) välinen yhteys on niin ikään ollut historiallisesti tiivis. Konsensus on näkynyt HS:n myötämielisyydessä eritoten ulkopoliittisia päätöksiä kohtaan.iii Onkin mielenkiintoista, että HS suhtautuu kriittisesti Etyjiin sen sijaan, että se tukisi poliittisten puheiden positiivista sävyä. Tämä lyhyt katsaus kritiikin ja ylistyksen välimaastoon Etyjistä (ja Etykistä – Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi ennen vuotta 1995) tarjoaa perspektiivin julkisen keskustelun merkityksestä ulkopolitiikanteossa. Keskityn merkittäviin nivelkohtiin suomalaisessa Etyj-historiassa, vuoden 1992 Etyk-seurantakokoukseen ja 2008 Suomen Etyj-puheenjohtajakauteen. Perehdyn näkökulmien eroihin analysoimalla HS:n ja politiikantekijöiden julkilausumia 11 poliittisen puheen, 16 lehtiartikkelin ja kahden haastattelun voimin.
“Kansainvälinen ympäristö on rajusti muuttunut” – Etyk/Etyj Suomen ulkopolitiikassa kylmän sodan jälkeen
Kylmän sodan päättyminen sai politiikantekijät Suomessa hakemaan uutta suuntaa ulkopolitiikalle. Ulkoministeri Paavo Väyrynen luonnehti tilannetta vuonna 1992: “Pohjolan kansainvälinen ympäristö on rajusti muuttunut … Eivätkä Euroopan syvälliset muutokset ole vielä suinkaan pysähtyneet, murrosvaihe jatkuu edelleen”.iv Suomen uusi, kansainvälinen rooli näkyi vahvasti Etykin ja sen edeltäjän toiminnassa, ja Helsingin seurantakokous vuonna 1992 mahdollisti erinomaisesti välittäjäroolin jatkamisen. Kokous kertoi myös optimistisesta hengestä, joka vallitsi kansainvälisessä politiikassa tuona aikana erityisesti Itä-Euroopan maiden keskuudessa.v Uudessa aikakaudessa oli kuitenkin myös haasteensa vuoden 1994 jälkeen kun Etykistä tuli Etyj. Muutos “vakiintuneeksi järjestöksi” muutti suhtautumista. Sen käytännöt muuttuivat byrokraattisemmiksi, eikä järjestön poliittinen relevanssi, saati vallan lähteet olleet enää samalla tasolla vuosituhannen vaihduttua.vi
Rakenteellisista muutoksista huolimatta Etyj on onnistunut säilyttämään pyrkimyksensä tehdä yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan kanssa. Tämä välittyy selvästi myös politiikantekijöiden puheista, joissa Etyj kehystetään muun muassa “demokraattisten hallintotapojen” ja “yhteisten arvojen ja sitoumusten liitoksi”.vii Kokonaisuudessaan järjestön painoarvo juontaa kuitenkin juurensa sen piirissä kehittyneeseen “diplomaattiseen rutiiniin”. Etyj ymmärretäänkin politiikantekijöiden keskuudessa eri tavalla kuin mediassa: järjestö tähtää “luottamuksen ja hyvien käytänteiden ylläpitoon” pitkällä aikavälillä lyhyessä uutissyklissä pysyttelyn sijaan.viii
Lisäksi on merkittävää, että politiikantekijöiden puheista välittyy halu saada kansalaiset kiinnostumaan ulkopoliittisesta päätöksenteosta.ix Politiikantekijöiden ja kansalaisten suhteissa onkin tapahtunut muutos: valtionjohto haluaa huomioida ja vaikuttaa aktiivisesti yleiseen mielipiteeseen Suomessa.x Poliittisissa puheissa käsitykset Etyjin asemasta ovat kuitenkin olleet korostuneen positiivisia, vaikka yleinen kiinnostus järjestöä kohtaan on laskenut.xi Myytit Etyjistä ovatkin jääneet joidenkin politiikantekijöiden retoriikkaan. Etyjin asemaa ulkopolitiikassa kuvaa esimerkiksi pääministeri Matti Vanhasen puhe 2008: “Kuten me kaikki hyvin tiedämme, Ety-prosessilla on ollut historiallisesti meille suomalaisille tärkeä merkitys idän ja lännen vastakkainasettelujen lieventäjänä”.xii Se on esitetty myös “sampona, joka poiki Suomelle kaikenlaista hyvää” sekä “ulkopoliittisena läpimurtona” ja “suomalaisena innovaationa”.xiii Politiikantekijöiden puheiden positiivisuus eroaa HS:n kriittisestä näkökulmasta. Median rooli tiedonvälittäjänä kuitenkin tarkoittaa politiikantekijöiden intressiä esiintyä julkisuudessa saadakseen tietoisuutta ja legitimiteettiä toiminnalleen.xiv
“Koska se on olemassa, ei muuta tarvita” – Kriittisen mediakuvan merkitys Etykille/Etyjille
On katsottu, että kylmän sodan päättyminen näkyi mediakentän uudenlaisessa avoimuudessa, kun suomettumisen kulttuuri tuli asteittain päätökseensä.xv HS osoittikin selväsanaisesti ulkopolitiikalle tukensa.xvi Uutisoinnista välittyy kuitenkin erilainen kuva Etykistä kuin politiikantekijöiden puheissa. Keskeisin kritiikki pohjaa järjestön hyödyllisyyteen uudessa toimintaympäristössä. HS ei esimerkiksi nähnyt aihetta optimismille 1990-luvulla: “Uudessa tilanteessa Eurooppa tarvitsee instituution, joka kykenee ohjaamaan valtioiden mahdollista hajoamista, rajojen muuttamista valtioiden välillä ja ennen kaikkea ratkaisemaan eurooppalaisten valtioiden keskinäisiä aseellisia konflikteja … Miten Etyk, jonka päätökset perustuvat konsensukselle, voi mennä väliin aseellisissa konflikteissa?”xvii Etyk, ja sitten Etyj, ei lehden silmissä kyennyt lunastamaan siihen kohdistuneita odotuksia kylmän sodan päätyttyä.
Etyjiä oli pidetty potentiaalisena yhteistyöfoorumina etenkin Itä-Euroopan vastaitsenäistyneissä maissa. Suuret odotukset eivät kuitenkaan realisoituneet, ja järjestön haasteet jatkuivat myös Suomen puheenjohtajakaudella 2008. Kautta leimasi joukko kriisejä, joihin vaikuttaminen Etyjin keinovalikoimalla osoittautui vaikeaksi – Georgian sota yhdistettynä finanssikriisiin ja Venäjän yleiseen yhteistyökyvyttömyyteen olivat perustavanlaatuisia ongelmia järjestölle. Suomen vahtivuorolla kulminoituneet kriisit osoittivat myös optimismin ajan tulleen tiensä päähän.
HS luonnehti Etyjin vaikutusmahdollisuuksia negatiivisesti puheenjohtajakaudella. Se kuvaili järjestön toimintaa “heikentyneeksi” ja “epävarmaksi”, ja suhde näkyvimpiin politiikantekijöihin oli jopa avoimen torainen.xviii Pääkirjoitus vuodelta 2008 toteaa lakonisesti, että “koska [Etyj] on olemassa ja toimii, ei muuta tarvita”.xix Kirjoitus kritisoi järjestön kyvyttömyyttä puuttua käsillä oleviin kriiseihin: se pitää järjestön perustavanlaatuisia keinoja riittämättöminä kansainvälisen politiikan ongelmiin. Puheenjohtajakausi alleviivaa HS:n ja politiikantekijöiden välistä eroa. Medialla on mahdollisuus kritisoida avoimesti poliittisia edesottamuksia neljäntenä valtiomahtina, siinä missä politiikantekijät ovat pyrkineet varjelemaan olemassa olevaa diplomaattista rutiinia.
HS:n kritiikki järjestöä kohtaan on monimutkainen yhdistelmä eri kirjoittajien subjektiivisia mielipiteitä ja medialogiikkaan perustuvia päätöksiä. Kokonaisuudessaan lähestymistapa Etyjiin kuitenkin eroaa politiikantekijöistä. Ei siten ole yllättävää, että erot aiheuttavat joskus avointa kitkaa. Toisaalta on selvää, että median ja politiikantekijöiden välinen vuoropuhelu on säilyttänyt paikkansa ulkopoliittisen päätöksenteon vaikutuskanavana. Niiden symbioosi, “molemminpuolinen intressi” pitää Etyjin toimia suomalaisessa poliittisessa julkisuudessa, on vaikuttanut merkittävästi yleisiin käsityksiin järjestöstä.xx Suomen poliittinen kehitys 2020-luvulla on niin ikään erinomainen esimerkki siitä, että yleisellä mielipiteellä on merkityksensä ulkopoliittisessa päätöksenteossa – ripeä Nato-prosessi on osoitus median, politiikantekijöiden ja julkisen mielipiteen ristipelistä.xxi
Yhteenveto – Kuka kuuntelee Etyjiä 2020-luvulla?
Etyjin tavoite yhteydestä kansalaisyhteiskuntaan on tärkeä ja tarpeellinen epävarmassa ajassamme. Media on keskeisessä roolissa sen saavuttamisessa: ei ole hyväksi kansanvallalle, jos asioita ei nosteta julkiseen keskusteluun.xxii Etyj asettelee sanansa monimutkaistuneen mediaympäristön ja kansainvälisen politiikan ristitulessa. Vaikka media on muuttunut merkittävästi vuosista 1992 ja 2008, se tarjoaa edelleen mahdollisuuden Etyjille ylläpitää vuoropuhelua eri toimijoihin. Voi pitää arvokkaana, että medialla on yhteys niin politiikantekijöihin kuin kansalaisyhteiskuntaan. Jakolinja Etyjistä korostaa toimijoiden riippuvuutta toisistaan. Politiikantekijöillä on jatkossakin intressi olla julkisuudessa. HS on myös antanut tilaa eri näkemyksille Etyjistä.xxiii Yhteyksistä on pidettävä kiinni.
Median ja politiikantekijöiden välinen asetelma ei ole kiveen hakattu – media ennemmin seuraa poliittista päätöksentekoa ja luo sille merkityksiä.xxiv Näihin merkityksiin politiikantekijöiden on mahdollista vaikuttaa omilla toimillaan. Kuten Etyjin historia suomalaisessa ulkopolitiikassa osoittaa, on se ollut vahvimmillaan muutosten keskellä. Onkin tärkeää seurata median ja poliittisten päättäjien välistä suhdetta, niin ääneen kuin hiljaisuudessa.
Essi Ukkonen on poliittisen historian maisteriopiskelija Helsingin yliopistossa. Hänen tutkimuskiinnostuksensa ovat kansallisen ja kansainvälisen tason institutionaalisessa muutoksessa. Alueellisesti tutkimuskiinnostus keskittyy Itä-Aasian sekä Pohjois-Amerikan tutkimukseen, erityisesti alueiden yhteiskuntahistoriaan ja historian vaikutukseen nykypäivän politiikassa. Mielenkiinnonkohteita heijastelee myös kandidaatintutkielma Kiinan ja Yhdysvaltojen välisistä suurvaltasuhteista (Turun yliopisto, 2024). Se tarkastelee suhteiden lähihistorian retorista ja institutionaalista muutosta. Tämä artikkeli puolestaan erittelee Suomen ulkopolitiikan ja median välistä suhdetta Etyjin kautta. Se on avaus laajempiin keskusteluihin median roolista julkisen mielipiteen ja politiikkakehysten muovaamisessa.
essi.m.ukkonen@helsinki.fi
Tämä raportti edustaa kirjoittajien näkemyksiä, eikä se edusta Historioitsijat ilman rajoja -järjestön institutionaalista kantaa.
