Elisa Tarnaala on yhteiskuntahistorian dosentti Helsingin yliopistossa ja toimii vanhempana neuvonantajana Martti Ahtisaaren perustamassa rauhansäätiössä CMI:ssä. Koulutukseltaan Elisa on sosiaalihistorian tutkija, joka on väitellyt vertailevan politiikan alalta.
Elisa on tutkinut sodan, konfliktin ja vallankumousten yhteiskunnallisia vaikutuksia, erityisesti näiden mullistusten seurauksia sosiaalisiin ja poliittisiin liikkeisiin, sekä yhteisöjen toimintaan. Hänen väitöskirjansa käsitteli sotien välistä aikaa Euroopassa, ja tarkasteli neljän ensimmäisessä maailmansodassa itsenäistyneen valtion monimutkaisia polkuja demokratian, autoritarismin, polarisaation, ja poliittisten koalitioiden näkökulmista. Myöhemmässä tutkimuksessa hän on keskittynyt mm. poliittisen protestin ja repression sukupolvisiin ja ylikansallisiin ilmenemismuotoihin Latinalaisessa Amerikassa. Hän on tutkinut aikaa kylmän sodan vuosikymmenistä terrorismin vastaisen taistelun vuosiin, keskittyen erityisesti nuorten aktivistien, konfliktissa kadonneiden ja ihmisoikeusjärjestöjen ja valtion suhteeseen. Historiantutkijana hän on kiinnostunut siitä, kuinka poliittisen vastarinnan ja vaihtoehtojen tukahduttaminen ja ihmisoikeusloukkaukset vaikuttavat pitkällä aikavälillä koko yhteiskuntaan ja sen muistiin.
Työskentely sosiaalihistorian, vertailevan politiikan ja konfliktintutkimuksen (ja -ratkaisun) leikkauspisteessä mahdollistaa paikallisen kollektiivisen toiminnan analyysin ja kansainvälisen politiikan näkökulmien yhdistämisen siten, että pidemmän aikavälin jännitteet ja laajemmat historialliset kaaret tulevat osaksi ymmärrystä konfliktin syistä ja kehityskuluista. Rauhanvälityksen alalla näiden pitkäkestoisten prosessien ymmärtäminen on ensiarvoisen tärkeää. ”Olen seurannut suurella mielenkiinnolla Historioitsijat ilman rajoja-yhdistyksen toimintaa sen alkuajoista asti. Rauhanvälityksen alalla yksi keskeinen este sovinnon etsimiselle on usein konfliktin eri osapuolten narratiivien, tutkitun tiedon, ja historian moniäänisyyden vaatimuksen välisistä jännitteistä syntyvä vaikeus kuulla oman ryhmän ulkopuolisia ääniä.”
Elisa on työskennellyt useissa hankkeissa muistihistoria-aktivistien, muistikollektiivien, kadonneiden perheitä edustavien organisaatioiden, konfliktista kärsineiden yhteisöjen ja nuorisoryhmien kanssa mm. Etelä-Amerikassa ja Pohjois-Afrikassa. Näiden ryhmien näkökulmat haastavat valtiohistorian ja virallisen muistin politiikan. ”Historiadialogi voi avata ovia sille, että marginaalissa olleet ja kielletyt tarinat muuttuvat ajan kuluessa osaksi yhteiskunnan muistia vaikeista ajoista ja uuden sukupolven välineiksi puolustaa moniarvoista yhteiskuntaa”.
Elisa aloittaa toimikautensa hallituksen jäsenenä vuonna 2025 ja toimii yhdistyksen toisena varapuheenjohtajana.
