Arvio kirjasta: Leila Koivunen & Raita Merivirta (toim.) Colonial Aspects of Finnis-Namibian Relations, 1870—1990. Cultural Change, Endurance and Resistance. SKS 2024.
Kolonialismikeskustelu on 2020-luvulla saanut lisäkierroksia. Black Lives Matter -liike tuotti radikaalia anti-kolonialistista historiakulttuuria. Asuttajakolonialismin käsite puolestaan teki esimerkiksi myös suomalaisista Pohjois-Amerikan uudisraivaajista kolonialisteja. Taloushistoria paljastaa siirtomaita omistamattomien maiden asukkaiden välillisesti käyttäneen hyväkseen siirtomaavaltojen alusmaita. Näin suomalaiset ovat muiden Pohjoismaiden tapaan menettäneet siirtomaapoliittisen viattomuutensa.
Historiantutkimuksen kulttuurinen käänne on tehnyt rikkaan maailman edustajien ei-länsimaisiin kansoihin kohdistuvasta alentuvasta puheesta kolonialismia eikä edellytä termiltä alistavia taloudellisia ja poliittisia rakenteita. Raila Merivirta ja Johanna Skurnik osoittavat artikkelissaan, että alentuvaa puhetta afrikkalaisista löytää vaivatta suomalaisten lähetystyöntekijöiden kirjoituksista.
Uudessa kolonialismikeskustelussa on myös tasapainottavia sävyjä. Kysytään, milloin kehittyneiden ja kehittyvien maiden vuorovaikutus on alistavaa kolonialismia ja milloin historiasta tuttua ja tavanomaista kansojen välistä kulttuurista lainailua ja resurssien vaihtoa. Napandulwe Shivedan ja Lovisa Teglela Nampala osoittavat esillä olevassa kirjassa, että nykyisen Namibian alueen lähetystyöntekijöiden terveydenhoitotyö ennemminkin täydensi kuin hävitti paikallisia perinnekäytäntöjä. Artikkelissa ovat äänessä länsimaalaisten sijaan namibialaiset itse.
Suomen ja Namibian suhteet perustuivat aina Namibian evankelisluterilaisen kirkon vuonna 1954 tapahtuneeseeen itsenäistymiseen vuonna ja vuonna 1990 toteutuneeseen Namibian valtion syntyyn asti lähetystyöntekijöiden ja paikallisten yhteisöjen kohtaamisiin. Koivunen ja Merivirta arvioivat kirjan esipuheessa lähetystyön kolonialistisia elementtejä ja toteavat, etträ Suomen Lähetysseuran lähetit eivät menneet Afrikkaan alistamaan ja ryöstämään väestöä, mutta kylläkin näkivät afrikkalaiset alemmalla kehitystasolla olevina opetusta ja ohjausta tarvitseviin lapsina. Mikäli holhoava asenne katsotaan kolonialismiksi, suomalaiset lähetystyöntekijät olivat kolonialisteja. Paikallisiin kuninkaisiin lähetystyöntekijät suhtautuivat kuitenkin kunnioittavasti ja tottelevaisesti. Kun suomalaisen lähetystyön pitkäaikainen johtaja Martti Rautanen yhdessä saksalaisen kollegansa kanssa käsittämätöntä kulttuurisen herkkyyden puutetta osoittaen murskasi Ondongan kuningaskunnan kulttikiven ja joutui siitä kuninkaan eteen tuomiolle, hän alistui sanktioihin. Rautasen näpistämät kulttikiven sirpaleet palautettiin Namibiaan vasta vuonna 1995.
Suomalaista kertomusta Suomen ja Namibian suhteista hallitsee kaksi sankariteemaa: lähetystyöntekijöiden uhrautuva työ ja Martti Ahtisaaren taitava diplomatia Namibian itsenäisyyden saavuttamiseksi. Jälkimmäinen sankarikertomus ei Chris Saundersin artikkelin mukaan kestä namibialaista jälkikolonialistista tulkintaa. Namibian ensimmäinen presidentti Sam Nujoma on muistelmissaan arvioinut Ahtisaaren työtä varsin kriittisesti. Nujoman mukaan Ahtisaari 1980-luvulla ennemminkin hidasti kuin edisti YK:n luotsaamaa Namibian itsenäistymisprosessia. Vielä vuotta ennen itsenäisyysjulistusta hän jopa hyväksyi Etelä-Afrikan armeijan hyökkäykset itsenäisyysliike SWAPOa vastaan.
Colonial Aspects of Finnish–Namibian Relations -kirjassa namibialaiset esiintyvät historian toimijoina eivätkä pelkästään uhreina. Artikkelit eivät toista postkolonialistista uhri- ja syyllisyyspuhetta. Kerrottaviksi valitut konkreettiset ja hyvin dokumentoidut tapaukset ja ilmiöt antavat lukijalle mahdollisuuden omaehtoiseen kolonialismin käsitteen pohdintaan. Kansainvälisesti tuotettu ja taitavasti editoitu kirja edustaa ennemminkin avointa postkoloniaalista kuin puhdasoppista postkolonialistista historiankirjoitusta.
Sirkka Ahonen
Kirjoittaja on historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen professori emerita sekä Historioitsijat ilman rajoja -yhdistyksen hallituksen jäsen.
Historioitsijat ilman rajoja -yhdistyksen kolonialismityöryhmä järjesti 22.8.2024 teoksen julkistamistilaisuuden yhteistyössä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran, Turun yliopiston ja Suomi-Namibia -seuran kanssa.
