Historioitsijat ilman rajoja Suomessa ry oli mukana järjestämässä tilaisuutta Suomalaisten historia ruotsissa Hanasaaressa ruotsinsuomalaisten päivänä 24.2.2026. Yhdistyksen puheenjohtaja Erkki Tuomioja piti tilaisuudessa seuraavat avaussanat:
”Historioitsijat ilman rajoja puolesta kiitän kulttuurikeskus Hanasaarta mahdollisuudesta olla mukana tämän tilaisuuden järjestämisessä tänä ruotsinsuomalaisten päivänä.
Historiassa on paljon asioita, jotka sitovat naapurimaita toisiinsa ja silloin on erityisen luonnollista, että niitä arvioidaan yhdessä molempien maiden historioitsijoiden kesken. Tavallista enemmän niitä on pohjoismaiden kesken.
Tällainen asia on ruotsinsuomalaisuus Ruotsissa, jolla on yhtä pitkä historia kuin suomenruotsalaisuudella Suomessa, vaikka kielten asema maissamme onkin ollut erilainen. On hienoa, että aiemmat kolme osaa ruotsinsuomalaisten historiasta ovat saaneet nyt suomalais-ruotsalaisen kulttuurirahaston tuella tähän päivään ulottuvan Jarmo Lainion toimittaman neljännen osan, Finländarnas historia i Sverige i en ny tid 1995–2025.
Kun ajanjakso kattaa viimeiset vuosikymmenet voi sanoa, että teoksesta on tullut sekä historian kuvaus että tähän aikaan pureutuva ajankohtainen pamfletti. Tämä toteamus ei ole minkäänlainen moite vaan päinvastoin kiitokseksi tarkoitettu.
Vaikka suomalaiset ja heidän käyttämänsä suomen kieli ovat olleet Ruotsissa kiinteästi jo usean vuosisadan ovat he nousseet Ruotsin yhteiskunnassa ja sen politiikassa esiin oikeastaan vasta tämän vuosituhannen puolella. Käänteentekevä tapahtuma oli Ruotsin liittyminen vuonna 2000 (kuusi vuotta Suomea myöhemmin) vähemmistökieliä koskevaan eurooppalaisen peruskirjan allekirjoittajiin ja sen velvoitteiden täyttämiseksi 2010 hyväksytty lainsäädäntö, jossa suomen lisäksi myös meänkieli, saami, jiddish ja romani määriteltiin vähemmistökieliksi.
Kuten kirjassa osoitetaan, on peruskirjan velvoitteiden toteutuminen Ruotsissa jäänyt monessa suhteessa puutteelliseksi.
Saamelaisten ongelmat ja toiveet ovat myös keskeisesti esille molemmissa maissa asetettujen saamelaisten totuus- ja sovintokomissioiden työssä, joka Suomessa on päättynyt kun komissio on saanut raporttinsa valmiiksi. Näistä emme tänään keskustele mutta käytän tilaisuutta kertoakseni, että Historioitsijat ilman rajoja järjestää asiasta kaksi tilaisuutta, 12.3. etäseminaarin johon osallistuvat myös Ruotsin komission työssä mukana olevat sekä 4.5. pidemmän seminaarin komission työstä. Molemmat tilaisuudet ovat avoimia kaikille.
Meänkielen käsittely on myös haastava aihe, joka kirjassa on saanut oman lukunsa. Kun Ruotsissa päädyttiin nimeämään se vähemmistökieleksi käsitellään sitä Tornionjoki-laakson itäpuolella Suomessa murteena, ei omana kielenään.
Dagens diskussion kryddas också förmodligen av att emedan den stora majoriteten av de som lämnade Finland under den stora utvandringen till Sverige på 1960-talet var finsktalande, har andelen svensktalande (av det visserligen kraftigt minskade antalet migranter) nu redan vuxit till hälften.
Slutsatsen här är dock att det ligger i alla befolkningsgruppers gemensamma intresse att säkra minoritetsspråkens status såväl i Finland som Sverige. Det kan verka svårt och åtminstone besvärlig inte minst finansiellt i dessa åtstramningstider. Det är dock ett ärende vars vederbörlig skötsel ger fördelar som, med hänsyn till kulturens berikande, bättre kompetens och människors välbefinnande, i slutändan överväger kostnaderna.
Svenska dagen i Finland har gradvis blivit en allmän helgdag vars värde och betydelse även förstås av finsktalande. Vi bör hoppas och arbeta för att finska dagen i Sverige blir en liknande nationell helgdag.
Toivotan kaikille hyvää ruotsinsuomalaisten päivää keskustelujemme merkeissä!”