”Toimin Turun yliopistossa historiallis-yhteiskunnallisen kasvatuksen professorina. Tutkimuksissani olen käsitellyt aiheita, jotka liittyvät läheisesti yhdistyksen toimintakenttään. Eräs niistä on vaikean historian käsittely institutionaalisten hyvitysten kuten anteeksipyyntöjen muodossa. Vuonna 2012 tästä aihepiiristä julkaistiin toimittamani teos Voiko historiaa hyvittää? Historiallisten vääryyksien korjaaminen ja anteeksiantaminen (Gaudeamus). Toinen kiinnostuksen kohteeni on ollut historian ja moraalin suhde ihmisten ajattelussa, ja siitä Niklas Ammert, Silvia Edling, Heather Sharp ja minä julkaisimme vuonna 2022 kirjan Historical and moral consciousness in education: learning ethics for democratic citizenship education (Routledge).
Näissä aiheissa on kiehtovaa se, miten identiteettiin ja moraaliin liittyvät seikat ovat yhteydessä eri asioiden välisten historiallisten suhteiden hahmottamiseen. Historiallisesti pätevin tulkintahan ei ole aina sosiaalipsykologisesti vetovoimaisin, ja historiallisilla identiteeteillä ja historiaan telakoituvilla ”syväkertomuksilla” (sosiologi Arlie Hochschildin deep story) on suuri vaikutus ihmisten toimintaa motivoivina tekijöinä. Yksilöinä historiantutkijat eivät liene sille muita enempää immuuneja, mutta yhteisönä historiantutkijat voivat näyttää esimerkkiä, miten yhdessä analysoida ja arvioida toisiinsa törmääviä historian tulkintoja. On asia erikseen, saadaanko tulokseksi jotain yhteisesti hyväksyttyä tulkintaa ja miten se noteerataan laajemmassa julkisuudessa ja päättäjien keskuudessa. Hienoisesta pessimismistä huolimatta katson, että yhdistyksemme tavoitteiden edistämiseksi on parempi yrittää kuitenkin tehdä jotain kuin olla tekemättä mitään.
Tulin paikalle yhdistyksemme perustamiskokoukseen, sillä yhdistyksen tavoite on merkityksellinen työkenttäni historian opetuksen tutkimuksen ja kehittämisen kannalta. Olen mielelläni käytettävissä historian opettajien ja yhdistyksemme yhteistyössä, jota hallituksen piirissä on jo rakennettu. Se on tärkeä yhteistyösuunta, koska opettajilla on kokemusta siitä, miten kansalaiset oppivat historiallisen tiedon muodostamisen taitoja, jotka ovat historiantutkijan työn ytimessä. Lisäksi opettajat näkevät koulussa laajan kirjon tapoja, joilla kansalaiset kohtaavat historiaa, käsittelevät historian kiistoja ja työstävät historiaan liittyviä identiteetti- ja moraalikysymyksiä. Opettajilla on näköalapaikka siihen, mitä historia merkitsee kansalaisille ja minkälaisia konflikteja näistä koetuista merkityksistä syntyy. HWB:n tavoitteiden edistämiselle nämä opettajien kokemukset voivat olla suureksi avuksi.”
