Historioitsijat ilman rajoja varoittaa, että julkisuuslain salassapitoaikojen merkittävä pidentäminen voisi heikentää historiantutkimuksen, avoimen yhteiskunnan ja tutkimukseen perustuvan julkisen keskustelun edellytyksiä.
Historioitsijat ilman rajoja Suomessa ry on antanut lausunnon hallituksen esitysluonnoksesta (VN/36541/2024), jossa ehdotetaan julkisuuslain salassapitoaikojen merkittävää pidentämistä kansalliseen turvallisuuteen ja ulkopolitiikkaan liittyvien asiakirjojen osalta.
Yhdistys pitää turvallisuusympäristön muutosta, Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa sekä Suomen Nato-jäsenyyden vaikutuksia todellisina ja merkittävinä. Lausunnossa ei kiistetä turvallisuusviranomaisten perusteltuja tietosuojatarpeita. Sen sijaan nostamme esiin kysymyksen, miten pitkälle menevät salassapidon laajennukset vaikuttaisivat historiantutkimukseen, yhteiskunnalliseen keskusteluun ja demokraattisen yhteiskunnan kykyyn arvioida itseään kriittisesti.
Hallituksen esityksessä nämä kysymykset ovat jääneet arvioimatta.
Voit lukea yhdistyksen lausunnon tämän artikkelin lopusta ja tutustua muihin lausuntoihin, kuten Suomen Historiallisen seuran lausuntoon, lausuntopalvelussa.
Kyse ei ole vain arkistoista vaan yhteiskunnan muistista
Hallituksen esityksessä ehdotetaan salassapitoaikojen pidentämistä jopa 40–60 vuoteen. Historioitsijat ilman rajoja katsoo, että näin pitkät määräajat vaikuttaisivat olennaisesti siihen, milloin ja millä tavoin yhteiskunta voi tarkastella historiallista päätöksentekoa tutkimukseen perustuen.
Historiantutkimuksen aikajänteet ovat viime vuosikymmeninä pidentyneet merkittävästi. Esimerkiksi kylmän sodan loppuvaiheisiin, Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sekä Koiviston kauden ratkaisuihin liittyvä tutkimus on edelleen aktiivista. Pitkät salassapitoajat voisivat käytännössä siirtää keskeisten historiallisten aineistojen tutkimuksen useiden tutkijasukupolvien päähän. Samalla osa historialliselle tutkimukselle olennaisesta kontekstista voi kadota pysyvästi.
Yhdistyksen näkemyksen mukaan julkiset arkistot eivät ole vain hallinnollisia säilytyspaikkoja, vaan osa yhteiskunnan institutionaalista muistia ja demokraattisen yhteiskunnan tietopohjaa.
Pitkä salassapito voi heikentää myös yhteiskunnallista luottamusta
Avoimuus, kriittinen tutkimus ja historiallisten päätösten jälkikäteinen arvioitavuus eivät ole turvallisuuden vastakohtia. Ne ovat osa demokraattisen yhteiskunnan pitkän aikavälin resilienssiä — kykyä toimia myös erilaisten uhkakuvien toteutuessa.
Mikäli historialliset aineistot pysyvät pitkään suljettuina, kasvaa riski, että yhteiskunnallinen keskustelu perustuu tutkimukseen perustuvan tiedon sijasta huhuihin ja historiapoliittisesti yksipuolistuneisiin käsityksiin. Esimerkkejä tämänsuuntaisesta kehityksestä voidaan jo nähdä muualla maailmassa.
On huolestuttavaa, että esityksessä arvioidaan vain rajallisesti muutosten vaikutuksia akateemiseen vapauteen, yhteiskunnassamme tapahtuneen tutkimukseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Lausunnon mukaan perustelut jäävät monin paikoin yleisluontoisiksi eikä niiden tueksi esitetä riittäviä vaikutusarvioita tai konkreettisia esimerkkejä siitä, miksi nykyiset salassapitoajat eivät olisi riittäviä.
Historiantutkimus on myös osa demokraattista turvallisuutta
Historioitsijat ilman rajoja toimii sen puolesta, että historiaa käytetään vastuullisesti, moniäänisesti ja tutkimukseen perustuen. Mahdollisuus tarkastella kriittisesti myös ulko- ja turvallisuuspoliittista päätöksentekoa tukee yhteiskuntien kykyä oppia menneistä ratkaisuista, ylläpitää luottamusta instituutioihin ja ehkäistä yhteiskunnallisen keskustelun polarisoitumista.
Lausunnossa katsotaan, ettei hallituksen esityksessä ole osoitettu sellaisia välttämättömiä ja oikeasuhtaisia perusteita, jotka oikeuttaisivat näin merkittävän salassapitoaikojen yleisen pidentämisen.
Voit lukea lausuntomme kokonaisuudessaan alta:
Historioitsijat ilman rajoja Suomessa ry:n lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle poliisilain 5 a luvun muuttamiseksi ja eräiksi muiksi laeiksi
19.5.2026
Esityksessä ehdotetaan julkisuuslain salassapitoaikojen merkittävää pidentämistä kansalliseen turvallisuuteen ja ulkopolitiikkaan liittyvien asiakirjojen osalta. Katsomme, että näille muutoksille esitetyt perustelut jäävät osin abstrakteiksi eivätkä riittävästi huomioi vaikutuksia vastuulliseen historiantutkimukseen, akateemiseen vapauteen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Lausuntomme mukaan nykyisetkin salassapitoajat ovat pitkiä, eivätkä perustelut niiden pidentämiselle ole riittävät. Erityistä huolta herättää se, että muutokset kaventaisivat tutkimuksen ja demokraattisen keskustelun tietopohjaa aikana, jolloin avoimen yhteiskunnan ja sen edellyttämän keskustelun edellytykset uhkaavat heikentyä.
Hallituksen esitykseen liittyy lukuisia toimenpiteitä, joiden vaikuttimena on kansainvälisen toimintaympäristön muutos, ja sen aiheuttavat uudet turvallisuusuhat. Myös Suomen turvallisuuspoliittinen tilanne on muuttunut NATO-jäsenyyden myötä ja sekin vaikuttaa uuden sääntelyn tarpeeseen. Tässä lausunnossa kiinnitämme huomiota kuitenkin ainoastaan yhteen lainsäädännön alueeseen, julkisuuslakiin, johon on ehdotettu useita demokratiaan kuuluvien perusperiaatteiden näkökulmasta ongelmallisia muutoksia.
Ulkoministeriön yhteistyössä sisäministeriön kanssa tältä osin valmistelemassa esityksessä ehdotetaan julkisuuslakia muutettavaksi siten, että valtion turvallisuuden ylläpitämiseksi salassa pidettäväksi säädetyn tiedon salassapitoaika olisi 60 vuotta ja perinteisen ulkopolitiikan keskeiseen toimialueeseen kuuluvien asiakirjojen osalta salassapitoaikaa pidennettäisiin 25 vuodesta 40 vuoteen.
Julkisuuslain kohdalla ehdotettu salassapitoajan pidentäminen turvaisi esityksen mukaan ulkoministeriön TP Utvan sekä tasavallan presidentin ja tasavallan presidentin kanslian asiakirjojen välttämättömän salassapidon. Esityksen mukaan 25 vuoden aika on liian lyhyt ottaen huomioon, että asiakirjoista voi päätellä Suomea koskevia haavoittuvuuksia. Pidempi salassapitoaika suojaisi samalla viranomaisten, mukaan lukien diplomaattien, toimintaedellytyksiä. Muutosten negatiivisia vaikutuksia ei kuitenkaan arvioida.
Sisäministeriön toimialueella muutos tarkoittaisi mahdollisuutta salata kansalliseen turvallisuuteen liittyviä asiakirjoja nykyistä pidemmän aikaa. Suojelupoliisin osalta kyse olisi nykyisin valtioneuvoston päätökseen perustuvan käytännön saattamisesta lain tasolle siten, että salassapitoaika olisi jatkossa 60 vuotta. Esityksen mukaan pidempi salassapitoaika suojaisi viranomaisten toimintaedellytyksiä sekä Suomessa että erilaisissa kansainvälisissä yhteyksissä.
Esityksen mukaan muuttuneessa turvallisuusympäristössä julkisen viranomaistiedon epäasiallisen hyödyntämisen riskit ovat kasvaneet. Tällöin salassapitoaikojen pidentämisellä voitaisiin vaikuttaa myönteisesti Suomen kansainvälisesti etujen ja myös maineen turvaamiseen. Vaikka esityksen perustelut ovatkin näiltä osin ymmärrettäviä, niiden tarkastelu suhteessa muihin oikeushyviin on jäänyt vaillinaisiksi. Esityksessä ei riittävästi arvioida, ovatko ehdotetut yleiset salassapitoaikojen pidennykset oikeasuhtaisia suhteessa tavoiteltuihin turvallisuusetuihin.
Perustelut jäävät osin yleisluontoisiksi eikä niiden tueksi esitetä tarkempaa vaikutusarviota tai konkreettisia esimerkkejä siitä, miksi nykyiset salassapitoajat eivät olisi riittäviä. Esitetyt perustelut liikkuvat hyvin abstraktilla ja osin jopa spekulatiivisella tasolla, eivätkä ole arviomme mukaan vakuuttavia. Nykyiselläänkin määräajat ovat sangen pitkiä. Esityksessä ei kuitenkaan arvioida, miten muutokset vaikuttaisivat yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Käsityksemme mukaan salassapidon pidentämiseen ei ole perusteita ja salassapidon pidentäminen vaikuttaisi välittömästi yhteiskunnalliseen keskustelun ja ulkopolitiikkaan kohdistuvan tutkimuksen edellytyksiin niitä rajoittaen. Aikana, jolloin akateemiseen vapauteen, samalla ja sitä kautta yhteiskunnalliseen keskusteluun on yritetty vaikuttaa monin politiikkatoimin, on tärkeää arvioida erityisen huolellisesti julkisen ja salassa pidettävän tiedon välistä tasapainoa.
Näkemyksemme mukaan nykyinen oikeustila on julkisuuslain osalta ehdotettua parempi lainsäädännöllinen ratkaisu. Katsomme, ettei esityksessä ole osoitettu sellaisia välttämättömiä ja oikeasuhtaisia perusteita, jotka oikeuttaisivat näin merkittävän salassapitoaikojen yleisen pidentämisen.