Historioitsijat ilman rajoja ry. (HWB) on pitkään pitänyt yhteyttä historian ja yhteiskuntaopin opettajien liittoon (HYOL ry). Molempien huolena ovat ihmisten historiatietoisuus ja historian käyttö. HWB:n julkaisussa Kenen historiaa? (2019) moni taho ilmaisi huolensa kansallisten vähemmistöjen tasapuolisesta huomioon ottamisesta historiakulttuurissa yleensä ja historianopetuksessa erityisesti.
Huhtikuussa (23.–24.4.2022) HYOL ja HWB järjestivät Helsingissä koulutusseminaarin otsikolla Keitä me olemme? – suomalaisuus ennen ja nyt. Puheenjohtajat Eero Kitunen ja Erkki Tuomioja avasivat seminaarin, jonka tarkoitus oli porautua muuttuvan suomalaisen yhteiskunnan identiteettipolitiikkaan ja sen tiedolliseen pohjaan. Seminaariin osallistui paikan päällä ja virtuaalisesti noin 80 historianopettajaa eri puolilta Suomea.
Seminaarin luennoitsijoina olivat professori Päivi Onkamo, dosentti Markku Mattila ja tutkija Miika Tervonen. Päivi Onkamo päivitti kansakunnan suuren kertomuksen suhteuttamalla toisiinsa geenitutkimuksen, arkeologian ja kielitieteen tulokset. Esitys mursi myytit yhteisestä alkukodista ja suuresta yhteisestä muutosta ja toi esiin, että eurooppalaiset ovat kaikkina aikoina muuttaneet, lainailleet kulttuurisia saavutuksia ja kieltä. Suomalaisten geeniperimä on moninainen ja heidän kulttuurinsa vaihdannan tulosta.
Markku Mattila kysyi luennossaan, onko pääväestön ja vähemmistön käsitteillä mieltä. Kysymys koskee niin historiallisia vähemmistöjä kuten saaealaisia ja romaneja kuin parin viime vuosikymmenen uusia suomalaisia. Väestö on taustaltaan moninaista, eivätkä hierarkkiset pääväestön ja vähemmistön käsitteet parhaalla mahdollisella tavalla jäsennä historiallista demografiaa.
Miika Tervonen haastoi luennossaan ”Näkymättömistä näkyviksi?” suomalaisen historiankirjoituksen, joka pitkään palveli kansakunnan rakentamista tekemällä pääväestön vaiheista suuren kansallisen kertomuksen punaisen langan.
Seminaari jakautui luentojen jälkeen kolmeksi työpajaksi, joista yksi keskusteli mahdollisuuksia rakentaa historian opetussuunnitelma niin, että väestön eri ryhmien kertomukset olisivat mukana. Toinen, Elina Gusatinskyn johtama työpaja kystyi, vahvistaako historian ja yhteiskuntaopin opetus ensimmäisen polven suomalaisten identiteettiä. Kolmas paja,”Totuuskomissio luokkahuoneessa”, pohti Mtti Rantasen ja Marjo Sassalin johdolla tapoja käsitellä taustaltaan kirjavassa luokkahuoneessa historian moninaisia vääryyksiä.
Seminaarin toinen päivä oli omistettu museologialle. Osanottajat jalkautuivat kaupunkiympäristöön, jonka samalla kertaa fyysistä ja virtuaalista historiaa Helsingin kaupungin historian sisällöntuottaja Leo Pääkkönen avasi. Kävelyn jälkeen oli tilaisuus tutustua Espoon kaupungin museon näyttelyyn ”Johtolankoja juurillemme”, joka mainiosti visualisoi edellisenä päivänä kuultujen luentojen teemaa.
Seminaari oli lupaus HYOLin ja HWBn yhteistyön hyödystä. Ehkä seuraavaksi tuomme yhteiselle kattaukselle itäisen Keski-Euroopan kansallismielisen historianopetuksen edustajat ja Suomen liberaalit opettajat.
Sirkka Ahonen, HWB
