Juhana Aunesluoma toimii Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkoston tutkimusjohtajana ja valtiotieteellisen tiedekunnan politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksen varajohtajana sekä valtiotieteellisen tiedekunnan varadekaanina vuodesta 2018 alkaen. Juhana on tutkinut laajasti päätöksenteon historiaa talous-ja kauppapolitiikasta ulkopolitiikkaan. Juhanaa kiinnostaa lisäksi geopolitiikka, konfliktit ja rauhanprosessit sekä se, miten historian narratiivit ja tulkintaerimielisyydet ilmenevät näissä.
Juhana on ollut mukana myös ETYJ-projektissa, joka on purkanut erilaisia tulkintoja kylmän sodan päätymistä seuranneista vaiheista 1990-luvun alun Euroopassa. Etenkin Venäjän ja Yhdysvaltojen näkemykset eroavat voimakkaasti toisistaan. Molemmilla on erilaiset käsitykset siitä, miksi kylmän sodan jälkeen ei Venäjää onnistuttu integroimaan länsivaltojen johtamaan turvallisuusjärjestykseen. Juhana on ollut mukana historioitsijaryhmässä tuottamassa raporttia näistä tulkinnoista: ”Kun kaikilla on omat versionsa tapahtumista, on tärkeää että historioitsijat voivat välittää ja tuottaa tietoa molemmille osapuolille. Kyse on dialogista, eli tarkoitus ei ole luoda varsinaisia ratkaisuja vaan jakaa informaatiota”, Juhana kertoo ja jatkaa: ”Toisaalta täytyy muistaa, että vaikkei historioitsijalle ole työssään mielekästä etsiä syyllisiä, se ei tarkoita ettei hänen tuottamaansa aineistoa käytetä tähän tarkoitukseen”.
Historian merkitys ilmenee monin eri tavoin, kertoo Juhana. ”Historia osoittaa, että asiat voisivat olla toisin. Se osoittaa, ettei nykyhetki ole annettu, eikä siihen ole päädytty vääjäämättömästi. Avoimia tulevaisuuksia on historiassa loputtomasti.” Näiden prosessien ymmärtäminen auttaa Juhanan mukaan suhtautumisessa oman ajan tuottamaan ahdistukseen: ”Nykyaika tai historian kulku eivät voi mennä pois raiteiltaan, koska tällaisia raiteita ei ole olemassakaan. Historian tuntemus auttaa laittamaan hulluiltakin tuntuvat asiat mittasuhteisiinsa.”
Juhana korostaa myös historiantuntemuksen merkitystä moraalisten ja eettisten ongelmien ymmärtämisessä. Historian, kuten muunkin yleissivistävän toiminnan, tarkoitus ei ole vaan tiedollinen kehitys, vaan myös henkinen kasvu. Menneisyyden ihmisiä tulee tarkastella ja arvioida siirtämättä heidän toimiinsa nykyajan moraalikäsityksiä ja maailmankuvaa. Historian tuntemus lisää ihmisen empatiakykyä ja mahdollistaa myös vieraiden kulttuurien ymmärtämisen. Historiantutkijaa voikin ajatella eräänlaisena kääntäjänä: ”Menneisyyden kieli käännetään nykyhetkessä ymmärrettävään muotoon niin, että sen alkuperäinen sisältö ja tarkoitus eivät muutu.”
Juhana näkee myös HWB:n roolin eräänlaisena kääntäjänä: ”Keskustelu yhteiskunnan ja historioitsijoiden välillä on liian ohutta, vaikka historiakulttuurin merkitys yhteiskunnassa on valtava. Yhteiskunnallista keskustelua ja kiistoja ei käydä samalla kielellä tutkijoiden käyttämän kielen kanssa. Jos osapuolet eivät osaa toistensa kielioppia, ei keskusteluyhteyttä synny. Tämä kuilu on HWB:n toimintakenttä ja kuilun täyttäminen sen tehtävä”, Juhana sanoo.
Juhana on HWB:n yksi perustajajäsenistä ja toimi hallituksessa vuodesta 2015 vuoteen 2018.