Jaa artikkeli

Historian käyttö ja kansalaisjärjestöt

 

Satu Lidmanin puhe kansalaisjärjestötapaamisessa 6.3.2017 Helsingissä

Suomen juhliessa sataa itsenäistä vuottaan on tärkeää huomata, että käsityksemme menneisyydestä ei välttämättä ole yhtenäinen – eikä meillä ole hallussamme lopullista totuutta. On monenlaisia mahdollisuuksia tarkastella historiaa ja nostaa esiin sen tapahtumia. Se on kuitenkin varmaa, että käsitys historiasta vaikuttaa ihmisten ja kansakuntien identiteettiin.

On siis hyvä kysyä, miten Suomesta tuli Suomi – ja millainen maa Suomi oikeastaan on 2010-luvulla? Elämmekö nyt ihmisoikeuksien ja tasa-arvon mallimaassa – vai onko tämä vain se historian narratiivi, jonka mielellämme yhdistämme Suomeen kun tapaamme esimerkiksi ulkomaalaisia vieraita? Osaammeko nähdä nykyhetkeen vaikuttavan historian riittävän monitahoisesti?

Historiantutkimuksen etiikan yhteydessä puhutaan usein ”oikeuden tekemisestä” menneisyydelle ja menneisyyden ihmisille. Tämä tarkoittaa ainakin sitä, että kuolleita on kohdeltava kunnioituksella eikä historiaa saa tahallisesti vääristellä. Sen sijaan menneisyyden virheistä on mahdollista oppia – jos haluaa.

Kuitenkin historiaa käytetään jatkuvasti yksisilmäisesti poliittisten päämäärien saavuttamiseen. Vetoamalla uljaaseen menneisyyteen tai tuomalla esiin vain omaan tarkoitukseen sopivia faktoja – ellei jopa vaihtoehtoisia faktoja – saatetaan perustella valintoja nykyhetkessä.

Yksioikoiset, tarkoituksenhakuiset ja jonkin osapuolen huomiotta jättävät historiat vaikeuttavat ennakkoluulojen kitkemistä ja dialogeja yhteiskunnassa. Ne saattavat pitää yllä syrjinnän ja syrjäytymisen kierrettä. Ne ovat ristiriidassa oikeusvaltioperiaatteiden, kuten yhdenvertaisuuden kanssa.

Menneisyys on voimallinen työkalu, mutta väärin käytettynä seuraukset voivat olla arvaamattomat. Paitsi historian tutkimisen, myös sen käytön on siis oltava eettisesti hallittua. Niinpä Suomen historia ei saa rakentua vain kantasuomalaisesta valtiollisesta kertomuksesta. Mukaan tulee mahtua enemmän sävyjä ja tasoja, jotka yhdessä muodostavat kuvaa Suomesta ja suomalaisuudesta.

Itse asiassa Suomen globaalisti ajatellen korkea hyvinvointi ja monet myönteiset saavutukset velvoittavat tekemään entistä lujemmin työtä yhdenvertaisemman, monikulttuurisen tulevaisuuden eteen. Järjestöillä on tässä aivan omanlaisensa, tärkeä rooli.

Kaikki järjestöt, joissa työskennellään paremman yhteiskunnan rakentamiseksi antavat myös kukin tavallaan panoksensa siihen Suomi-kuvaan, jota tulevaisuuden historioitsijat tulkitsevat.

Samalla tavat käsitellä menneisyyttä – etenkin traumaattista ja väkivaltaista menneisyyttä – heijastuvat siihen, miten tässä päivässä ymmärrämme vastaavia tapahtumia. Joidenkin järjestöjen työssä tämä tarkoittaa aivan konkreettisesti kriisialueilta ja -tilanteista tulevien ihmisten kohtaamista.

Vaikeiden asioiden lakaiseminen maton alle on tunnetusti huono keino päästä eroon ongelmista. Sen sijaan niistä on voitava puhua, niitä ja niiden seurauksia on käsiteltävä tavalla tai toisella.

Konfliktin osapuolten toisistaan eriävien näkemyksien kuunteleminen on oleellinen osa sitä prosessia, joka auttaa siirtymään elämässä eteenpäin. Tämä pätee sekä rauhanvälitystyöhön että traumojen käsittelyyn yksilötasolla.

Historioitsijat ilman rajoja halusi kutsua teidät tänään tänne pohtimaan, mitä merkitystä menneisyydellä ja sen tulkinnoilla on ajankohtaisten kysymysten ratkaisussa. Ja vielä konkreettisemmin: millainen rooli historian käytöllä on sinun edustamasi järjestön toiminnassa?

Onko näistä teemoista ollut järjestön toiminnassa aiemmin puhetta – vai mietitkö asiaa nyt ensimmäistä kertaa? Voisiko historiallinen perspektiivi syventää tai monipuolistaa järjestösi toimintaa? Millaista yhteistyötä toivoisit asiassa tehtävän?

Kun historian merkitys ja käyttö mietityttävät, ottakaa rohkeasti yhteyttä toisiinne ja meihin – joko tänään tai myöhemmin sähköpostitse.

Satu Lidman
Hallituksen jäsen
Historioitsijat ilman rajoja Suomessa

Search
Close this search box.

Mikäli haluat saada kutsut tapahtumiimme suoraan sähköpostiisi, liitythän tapahtumakutsujen sähköpostilistalle.

PL 54 (Snellmaninkatu 14 c)
00014 Helsingin yliopisto

Seuraa somessa: